Huoltoasema - 2xA4.pdf
Huoltoasema - 2xA5.pdf
Kirjoittanut Kaisa Jänis
---
Jesse rummutti sormillaan rattia, ettei
nukahtaisi. Takana oli tiukka festariviikonloppu ja nyt oltiin matkalla kotiin
päin. Elettiin kesäloman viimeisiä päiviä tai oikeastaan jo niiden hämärtyviä
iltoja.
- Ei oo
todellista, Jesse manasi.
- Älä
herätä, anna mun nukkua. Mä nukun luultavasti tästä siihen asti kunnes tarttee
raahautua halliin, vieressä istuva Anna totesi ja käpertyi ylisuuren
hupparinsa sisään jatkamaan uniaan.
- Mitä?
Huovinenkin havahtui takapenkiltä.
- Eikö
täällä oo huoltoasemaa missään? Bensavalo syttyi jo varmaan sata kilometriä
sitten.
- Onhan
tässä kolme tulevaa autokorinkorjaajaa kyydissä, Huovinen vitsaili.
-
Ai niin työntöavuksko tarkoitat? Ei taida siitä koulutuksesta olla apua, jos
polttoaine loppuu keskellä korpea, Jesse
irvaili takaisin.
- Valtatiehän
tän piti olla, Anna mumisi pitäen silmiään edelleen kiinni.
- Sikshän
mä tässä ihmettelenkin, että ei yhtään huoltoasemaa... Hei mutta nyt tulee
kyltti. 1 km. Sinne asti päästään vaikka vapaalla, Jesse helpottui.
- Ei kyllä näy valon valoa, Huovinen huomauttaa. Annakin avaa silmänsä. Kolmikko tuijottaa epäuskoisena hiekkakenttää, joka on täynnä ilmeisesti hylättyjä autoja. Tontin keskellä on yhtä hylätyn näköinen rakennus, joka on ehkä joskus edellisellä vuosikymmenellä toiminut huoltoasemana.
-
Ihan maailmanlopun paikka. Ei auta kuin jatkaa matkaa,
Jesse toteaa ja käynnistää auton. Mutta auto liikkuu vain muutaman metrin ja
sammuu yskähtäen eikä starttaa enää uudelleen.
- Ei
helvetti, Jesse kiroaa ja potkaisee ulos noustuaan autonsa rengasta. - Meinasitko jäädä tähän jonon jatkeeks?
Huovinenkin kömpii takapenkiltä ja sytyttää
tupakan.
- Pysäytetään
joku auto, Anna huutaa apukuskin paikalta. - Mutta vasta kun mä oon käyny pissalla.
Anna kipittää autolta kohti pimeän hiekkakentän reunaa. Huovinen on juuri tumpannut savukkeensa, kun hyytävästi kirkuva Anna juoksee omiin jalkoihinsa kompastellen takaisin auton luo.
- Pistikö
ampiainen vai oliko peräti yöperhonen... Jesse aloittaa mutta vaikenee
nähdessään Annan kasvot.
- Ette
ikinä usko, mitä noissa autonromuissa on, Anna kuiskaa.