15. joulukuuta 2014

Prologi - Huoltoasema

Lataa prologi:
Huoltoasema - 2xA4.pdf
Huoltoasema - 2xA5.pdf

Kirjoittanut Kaisa Jänis

---

Jesse rummutti sormillaan rattia, ettei nukahtaisi. Takana oli tiukka festariviikonloppu ja nyt oltiin matkalla kotiin päin. Elettiin kesäloman viimeisiä päiviä tai oikeastaan jo niiden hämärtyviä iltoja.

- Ei oo todellista, Jesse manasi.

- Älä herätä, anna mun nukkua. Mä nukun luultavasti tästä siihen asti kunnes tarttee raahautua halliin, vieressä istuva Anna totesi ja käpertyi ylisuuren hupparinsa sisään jatkamaan uniaan.

- Mitä? Huovinenkin havahtui takapenkiltä.

- Eikö täällä oo huoltoasemaa missään? Bensavalo syttyi jo varmaan sata kilometriä sitten.

- Onhan tässä kolme tulevaa autokorinkorjaajaa kyydissä, Huovinen vitsaili.

- Ai niin työntöavuksko tarkoitat? Ei taida siitä koulutuksesta olla apua, jos polttoaine loppuu keskellä korpea, Jesse irvaili takaisin.

- Valtatiehän tän piti olla, Anna mumisi pitäen silmiään edelleen kiinni.

- Sikshän mä tässä ihmettelenkin, että ei yhtään huoltoasemaa... Hei mutta nyt tulee kyltti. 1 km. Sinne asti päästään vaikka vapaalla, Jesse helpottui.


- Ei kyllä näy valon valoa, Huovinen huomauttaa. Annakin avaa silmänsä. Kolmikko tuijottaa epäuskoisena hiekkakenttää, joka on täynnä ilmeisesti hylättyjä autoja. Tontin keskellä on yhtä hylätyn näköinen rakennus, joka on ehkä joskus edellisellä vuosikymmenellä toiminut huoltoasemana.

- Ihan maailmanlopun paikka. Ei auta kuin jatkaa matkaa, Jesse toteaa ja käynnistää auton. Mutta auto liikkuu vain muutaman metrin ja sammuu yskähtäen eikä starttaa enää uudelleen.

- Ei helvetti, Jesse kiroaa ja potkaisee ulos noustuaan autonsa rengasta. - Meinasitko jäädä tähän jonon jatkeeks?
Huovinenkin kömpii takapenkiltä ja sytyttää tupakan.

- Pysäytetään joku auto, Anna huutaa apukuskin paikalta. - Mutta vasta kun mä oon käyny pissalla.


Anna kipittää autolta kohti pimeän hiekkakentän reunaa. Huovinen on juuri tumpannut savukkeensa, kun hyytävästi kirkuva Anna juoksee omiin jalkoihinsa kompastellen takaisin auton luo.

- Pistikö ampiainen vai oliko peräti yöperhonen... Jesse aloittaa mutta vaikenee nähdessään Annan kasvot.

- Ette ikinä usko, mitä noissa autonromuissa on, Anna kuiskaa.